Matkustajan paikalta kuljettajaksi - voisiko synnytys olla muutakin kuin hätää ja hallitsematonta kipua?

04.12.2017

Viimeisillään raskaana oleva nainen seisoo tien vieressä hätääntyneenä puhelin kädessä. Epätoivoisesti hän yrittää saada kokouksessa istuvaa miestään kiinni samalla kun hän kättään heiluttaen yrittää saada itselleen taksia. Synnytys on käynnissä! Sairaalaan on päästävä - HETI!

Tämä on suurelle osalle meistä ensikosketus synnytyksen maailmaan. Media ohjaa meidän näkemyksiämme todella monesta asiasta, eikä vähiten meidän ajatuksiamme synnyttämisestä. Televisiossa kuvattuna synnytys saadaan usein näyttäytymään jonkinlaisena vaarallisena hätätapahtumana, johon sairaalaympäristö ja steriilisti pukeutunut lääkäri toimenpiteineen tuovat turvaa. Hetken vielä steriilien liinojen alta nainen huutaa supistusta ja raivoaa miehelleen, joka hämmentyneenä yrittää jotenkin kannustaa, ja sitten yhtäkkiä syntyy lapsi. Mitä siinä välissä oikein tapahtui? Ja näinkö se todella menee? Ja jos näin on, miksi jotkut puhuvat synnytyksestä kauniina tapahtumana?

En voi tarpeeksi korostaa, miten väärän kuvan media synnytyksestä antaa. Televisioviihteen tavoitteet tarinoita luodessaan ovat tietysti aivan toiset, kuin todenmukaisen tiedon jakaminen. Mitä enemmän draamaa ja vaaraa, sen koukuttavampaa. Mutta miltä synnyttäminen sitten todellisuudessa näyttää? Ja miten niin kaunista, sehän sattuu ainakin ihan kauheast!?

Vertaan synnytystä usein maratonin juoksemiseen. Matka on pitkä ja fyysisen valmistautumisen lisäksi se vaatii paljon psyykkistä voimaa ja uskoa itseesi. Jos lähtöviivalla ajattelee ettei tästä tule mitään enkä varmana pääse maaliin, uskaltaisin ennustaa että 42km:n matkasta tulee todennäköisesti vaikea ja usko voi hyvinkin loppua jossain kohtaa ennen maaliviivaa. Lopuksi olo voi olla pettynyt, tässä kävi juuri niin kuin ajattelinkin. Jos sen sijaan uskot itse, että tästä tulee mieletön, kaikkien aikojen matka ja sen lisäksi ympärilläsi olevat ihmiset toistavat sinulle tätä samaa mantraa, voit saada itsellesi valtavasti psyykkistä voimaa. Pitkälläkin matkalla haasteet tulevat mutta pääset niiden yli. Jalat sattuvat ja usko on koetuksella, kohta en enää jaksa, mutta sisulla ja muiden kannustuksella jatkat sillä tiedät että tämän hetken yli kuin pääset on kohta taas helpompaa. Tiedät, että voimakkaatkaan tuntemukset eivät ole vaarallisia sillä tunnet niiden tulevan omasta kehostasi. Ja kun vihdoin pääset maaliin, on olona mieletön euforia! Sinä teit sen aivan itse! Haastoit itsesi äärimmillesi ja tulit maaliin voittajana!

Tällainen psyykkinen valmentautuminen ei välttämättä ole lainkaan helppoa ja pelko voi silloin tällöin ottaa valtaa. Oman itsesi lisäksi voi ympärilläsi olevilla ihmisillä ja yhteiskunnalla olla siihen suuri vaikutus. Vaikka pelko voi usein olla itseluottamusta kovaäänisempi räyhääjä on hyvä muistaa, ettei se osaa ennustaa tulevia tapahtumia yhtään itseluottamusta paremmin. Itseluottamuksestasi sinulle on vain niin paljon enemmän hyötyä, että kannattaa tukeutua mielummin siihen kuin pelkoosi. Mihin uskot voikin toteutua.

Tosiaan, emme osaa maratonissa emmekä synnytyksessäkään ennustaa tulevia tapahtumia. Emme voi tietää miten kauan synnytys kestää, miltä se tulee tuntumaan tai edes miltä seuraava supistus tuntuu. Synnytyksen aikana emme tiedä mitä tulet hetken kuluttua tarvitsemaan tai millaisia tunteita matkallasi juuri tänään tulee heräämään. Eikä se haittaa, sillä tärkeintä synnytyksen aikana on pysyä tässä hetkessä ja niissä asioissa, jotka ovat läsnä juuri nyt ja näin ollen voimme vaikuttaa niihin.

Vain sinä itse tiedät mitkä ovat sinulle ne parhaat keinot, kun aloitat yhdeksän kuukauden valmentautumisen kohti maratonihaastettasi. Tunnistat ehkä vahvuutsesi ja kehityskohteesi sekä tiedät mikä sinua vaikeissa tilainteissa lohduttaa ja kannustaa. Jos eteen tulee jotakin mikä voi saada uskosi horjumaan, mitkä voisivat olla sinun keinosi selviytyä niistä yli ja jatkaa eteenpäin? Mitkä asiat tukevat uskoa itseesi, luovat turvallista oloa ja luottamusta? Mistä saat hyvää oloa? Näiden asioiden pohjalta voit tehdä suunnitelmaa siitä, miten käyttää tätä tietoa itsestäsi hyödyksi. Ehkä keräät ympärillesi isompaa tai pienempää kannustusjoukkoa ja puhut heille ajatuksistasi, toiveistasi ja suunnitelmistasi. Yhdessä valmistautuminen on usein yksin valmistautumista helpompaa, sillä joskus muut tunnistavat sinussa asioita joita et itse näe. Ehkä palkkaat itsellesi sopivan valmentajan - kätilön tai doulan - auttamaan sinua valmistautumisessa. Käytte yhdessä koko tiimin kanssa läpi sitä, miten tehdään sinusta tämän maratonin voittaja. Ja mitä se voitto voisi konkreettisesti tarkoittaa juuri sinulle.

Kehosi rytmittää synnytysmatkaa, muutokset tapahtuvat pikku hiljaa ja pysyt niissä koko ajan mukana. Sinun on hyvä tietää, että mitään yllättäviä muutoksia ei tapahdu. Mitään vaarallista ei tapahdu. Päinvastoin, vauvasi on päättänyt syntyä. Kun synnytyksen aikana kehosi antaa sinulle hetken aikaa levätä, voit rauhassa levätä. Ja kun tarvitset oloosi jonkin muutoksen, voit silloin yhdessä tiimin kanssa pohtia mitä kaipaat ja miten oloasi voisi helpottaa. Rentoutuminen ja hyvä olo, nautiskelu, kaikki auttavat synnytyshormonien erittymistä ja edesauttavat jaksamisen lisäksi myös synnytyksen konkreettista kulkua.

Supistus on kuin aalto, joka minuutin aikana ehtii nousta, saavuttaa huippunsa ja laskeutua. Sen jälkeen tulee lepohetki, jonka aikana tarkoutuksesi on rentoutua ja levätä. Et ehkä tule ajatelleeksi, että koko synnytyksen aikana sinulla on enemmän kivutonta lepoaikaa, kuin supistustuntemuksia. Muista myös, että supistustuntemukset eivät ole vaarallisia. Kehosi ei vahingoita sinua eikä vauvasi vahingoita sinua. Voit rauhassa hengittää ja rentouttaa lihaksesi. Niin kauan kun löydät keinoja olla tuntemustesi kanssa, ei tarvitse tehdä muuta. Kaikkien apukeinojen, kuten kivunlievitysten ja synnytysasentojen, tavoitteena on helpottaa oloasi niin, että voit olla supistusten kanssa mahdollisimman rentoutunut ja säästää voimiasi. Voit tehdä myös sairaalaympäristöstä sellaisen, missä on sinulle tärkeitä elementtejä ja kotoisuutta ja näin luoda itsellesi turvaa. Muista myös, että sinulla on koko matkan ajan tiimi ympärilläsi. Voit rauhassa uppoutua omaan oloosi ja omaan suoritukseesi ja huoletta luovuttaa vastuun kaikista muista tapahtumista tiimillesi.

Viimeisillään raskaana oleva nainen nojaa polvillaan isoon kasaan sohvatyynyjä. Pöydälle on sytytetty kynttilöitä ja taustalla soi "What a wonderful world". Mies huomaa, että supistus alkaa kun vaimo vetää muutaman kerran syvään henkeä ja huokaisee. Hän siirtää taas lämpötyynyä pois alaselältä ja hieroo supistuksen ajan. Supistus on edellistä hiukan voimakkaampi, vaimo keinuttaa lantiotaan helpottaakseen oloa ja mies yrittää hieroessaan pysyä liikkeessä mukana. Viimeinen syvä huokaus ja supistus on ohi. Mies tarjoilee pillillä mehua ja katsoo vaimoaan joka lepää silmät kiinni. Kynttilänvalossa vaimo näyttää niin kauniilta. Hän silittää vaimonsa hiuksia, suutelee tätä otsalle ja kertoo miten ylpeä on hänestä. Ilmassa on valtavasi rauhaa ja rakkautta. Ihan kohta hän auttaisi varovasti vaimonsa seisomaan, supistuksen ajan halaisi tätä pitkään. Sen jälkeen hän pukisi vaimolleen takin ja auttaisi autoon. Kohta heistä tulisi vanhempia. Mutta vielä heillä on hetki aikaa ihan kahdestaan.