Viisas keho

19.02.2018

Elämämme ja elämäntapamme ovat muuttuneet paljon ja todella lyhessä ajassa. Fysiologiamme on kehittynyt tuhansien vuosien aikana jolloin pääasiassa olemme eläneet luonnon armoilla. Muutamassa kymmenessä vuodessa on nopeasti tapahtunut suurensuuria muutoksa. Niin nopeasti, ettei kehomme ihan pysy niin hyvin perässä kuin ehkä luulisimme. Ajan saatossa olemme ehkä hukanneet osan yhteydestä omaan kehoomme, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tätä yhteyttä olisi yhä olemassa. Varsinkin synnytys on sellainen hetki jolloin on helppo huomata, miten vahvana se yhteys meissä edelleen elää. 

Tunteet vaikuttavat meidän kehoon, se on niiden tehtävä. Tunteiden vaikutusta erilaisiin vaivoihin ja sairauksiin on tutkittu kauan ja nykyään näitä löytöjä tehdään jatkuvasti lisää. Masennus, stressi, plasebovaikutuksen voima... Mistään uudesta tiedosta ei kuitenkaan varsinaisesti ole kyse, ovathan esimerkiksi kiinalaiset tiedostaneet tämän yhteyden kehon ja mielen välillä hoidossaan jo tuhansien vuosien ajan. Olemme kokonaisuus, emme niinkään erilaisten palojen muodostama palapeli vaan hyvin monimutkainen kokonaisuus jossa kaikki on yhteydessä kaikkeen. Tulevaisuus, nykyisyys, menneisyys - turva ja turvattomuus - hallinta ja heittäytyminen - keho ja mieli  - yksilö ja yhteisö - yksinäisyys ja läheisyys - luottamus ja pelko. Kaikella on ja on ollut vaikutus siihen, mitä olemme nyt ja mitä tulemme olemaan.

Hormoniemme, eli tunteidemme kautta keho tietää, mitä ympäristössä tapahtuu ja miten siihen pitää reagoida. Stressi kertoo, että jokin ympäristössä on pielessä, jotakin on muutettava. Me ihmiset olemme lisäksi ainoita eläimiä, joilla on sellainen kyky, joka on osoittautunut selviytymisemme kannalta tärkeäksi valttikortiksi. Me saamme jo pelkkien mielikuvien avulla aikaiseksi kehoon aivan saman reaktion, kuin silloin kun kohtaamme todellisen uhan. Meidän ei ole siis tarvinnut odottaa pedon näkemistä, vaan olemme heti ensimerkeistä pystyneet luomaan mielikuvan pedosta, ja juosseet karkuun ennen kuin olemme vielä nähneet siitä vilaustakaan. Nykypäivänä tämä taito on edelleen olemassa, mutta stressiviestejä ollessa joka puolella onkin se alkanut toisinaan tehdä meille tepposia.

Kun nainen synnyttää on tärkeää, että hän ja vastasyntynyt ovat turvassa. Koko synnytys on hormonien, eli tunteiden, aikaansaama prosessi. Kun naisella on turvallinen olo erittyy hänen kehossaan hyvänolon hormoneja. Näin keho tietää, että ympäristö on hyvä hauraassa tilassa olevalle synnyttävälle naiselle ja hyvin hauraalle vastasyntyneelle. Jos sitten tuleekin ympäristöön jokin uhka, on naiselle kaikkein tärkeintä päästä takaisin turvaan. Tällöin viisas kehomme on oppinut tauottamaan synnytyksen ja antamaan naiselle mahdollisuuden keskittää kaikki voimat pakenemiseen ja uuden, turvallisemman paikan löytämiseen. Kun tilanne rauhoittuu ja naisella on taas hyvä olla, viestivät hyvänolon hormonit että synnytys voi jatkua. Tämän näkee selvästi esimerkiksi silloin, kun synnytyksen aikana tulee aika lähteä tutusta kodista kohti sairaalaa tai jos supistusten aikaansaamat tuntemukset kovasti pelottavat ja aiheuttavat stressiä. Supistukset voivat tauota tai synnytyksen käynnistyminen siirtyä myöhemmälle, näin kehomme suojelee meitä.

Stressi ei kuitenkaan aina ilmene niin selvästi esimerkiksi pelkona, stressaavana tunteena tai agressiona. Joskus stressiviestejä keholle voi lähettää esimerkiksi ajatukset, joiden on vaikea pysähtyä tähän hetkeen tai jos luottamus vauvaan, omaan kehoon ja kykyyn synnyttää on vaikea löytää. Joskus stressiä voi aiheuttaa levoton olo kun laskettu aika on ohitettu eikä synnytys ole käynnistynyt tai jos sinussa asuu jokin tunne joka ei ole saanut mahdollisuutta purkautua ulos. Joskus, jos synnytyksen aikana sinulle tulee uupunut olo, voi keho tarjota sinulle tarvitsemasi tauon. Kaikki tämä voi tarkoittaa sitä, että synnytyksen käynnistyminen antaa odotuttaa itseään tai jo käynnistynyt synnytys taukoaa. Se ei tarkoita sitä, että kehossasi tai kyvyssäsi synnyttää olisi jotain vikaa, päinvastoin! Se kertoo, että viisas kehosi tekee juuri sen, mitä sen kuuluu tehdä. 

Usein ne asiat, jotka auttavat ovat yksinkertaisia mutta vaativat harjoittelua, sillä arjessa emme välttämättä ole tekemisissä niiden asioiden kanssa. Rentoutumisen harjoittelu on tärkeä pohja. Silloin opit pysäyttämään itsesi tähän hetkeen, sillä se on ainoa johon todellisuudessa voi vaikuttaa. Emme tiedä milloin synnytyksesi käynnistyy ja miten kauan se kestää, eikä sillä ole väliä. Pääasia, että sinun on hyvä olla juuri nyt. Mitä tarvitset juuri nyt? Mikä tuntuisi hyvältä, mistä nauttisit juuri nyt? Samalla saat mahdollisuuden pysähtyä kuulemaan kehoa, missä tuntuu kipuilua tai missä on jännittyneitä lihaksia? Miten rentoutat itsesi ja miten se vaikuttaa kipukohtiin? Luota siihen, että vauva käynnistää synnytyksen kun hän on valmis ja kehosi osaa synnyttää kun sen aika tulee. Sinä olet synnytyksesi asiantuntija, sinä tiedät mitä tarvitset mihinkin hetkeen, mikä auttaa ja mikä ei. Jos tulee jokin tunne, heittäydy ja anna sen tulla. Tee juuri se, mikä tuntuu hyvältä. Vapaudu, itke, vapise, huuda, pelkää, naura, rakasta, laula, heilu, tanssi, nojaa, lepää... 

Usein synnytykseen kuuluu pari kynnyskohtaa, hetkiä jolloin supistuksia tulee mutta synnytyksen kulku taukoaa. Kokemukseni mukaan se johtuu usein tunteesta, joka on vielä purkautumatta. Itku synnytyksen aikana ei aina tarkoita sitä että jokin olisi pielessä, vaan joskus voi tehdä hyvää saada itkeä puolison tai kätilön olkaa vasten, antaa itkun tulla. Ja kun itku on itketty, voi pyyhkiä kyyneleet ja löytääkin niistä uusi voima jatkaa synnytyksessä taas eteenpäin. Olen monenmonta kertaa nähnyt kun synnytyksen aikainen iso itku, oksennus tai raivopuuska onkin vapauttanut tunteen kehosta pois ja uskokaa, näin kynnys on ylitetty ja synnytyksen kulku on taas voinut jatkua.

Pitkän tekstini lopuksi haluan vielä jakaa osan uskomatonta synnytystarinaa, joka mielestäni vahvistaa kaiken puheen viisaasta kehosta ja vahvoista naisista. Synnytys oli jo kestänyt tovin ja aina löytyi siihen hetkeen hyvä tapa helpottaa oloa, joskus se oli pallo, joskus kävely, joskus suihku, amme tai ilokaasu. Kaikki eteni sen mukaan, mitä mihinkin hetkeen tuntui hyvältä ja mikä auttoi juuri nyt. Vahva nainen heittäytyy, luottaa, epäilee ja taas luottaa ja jatkaa. Aikaa kuluu. Tulee aika, jolloin tarvitaan tauko, mahdollisuus levätä. Ja juuri, kun epätoivo iskee, en jaksa enää, supistukset taukoavat. Supistukset taukoavat useaksi tunniksi, antavat mahdollisuuden syödä, nukkua, käydä kävelyllä, ihmetellä, nauraa. Antavat pienen hetken ennenkuin elämä muuttuu ja naisesta tulee äiti. Ja useampi tunti myöhemmin, kun on syöty ja levätty, annettu lupa, palaavat supistukset entistä voimakkaampina, saattaen maailmaan kauniin pojan lisäksi voimaantuneet äidin ja yliylpeän isän. Miten uskomattoman viisas voikaan keho olla!